Suomalaisen funkiksen syntysijoilla

Funktionalismi ammensi inspiraationsa ja vaikutteensa modernismin ihanteista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen elettiin uudenlaisessa yhteiskunnassa. Uuden maailmanjärjestyksen lisäksi rakennustekniikka ja muu teknologia sekä muuttuneet elämäntavat ja arvot vaikuttivat muotoiluun ja arkkitehtuuriin siinä missä taidekenttään laajemmaltikin.  Tasa-arvoajattelu eteni kaikilla elämänalueilla. Selkeys, yksinkertaisuus ja tarkoituksenmukaisuus korostuivat ajan tyylisuunnissa. Myös ihmisten liikkuvuus oli murrosvaiheessa. Autojen yleistyminen vaikutti ennen kaikkea yhdyskuntasuunnitteluun. 

Suomessa funktionalismi teki läpimurron 1920-luvun lopulla. Se on varmasti keskeisimpiä lukuja suomalaisen muotoilun menestystarinassa. Alkunsa tyyli sai Saksasta (Bauhaus), Ranskasta (Le Corbusier) ja Hollannista (De Stijl). Suuntauksen periaatteen kiteytti amerikkalainen arkkitehti Louis Henry Sullivan, joka totesi, että muodon tulee seurata tarkoitusta eli "form follows function". Rakennusten, koneiden ja esineiden piti olla käytännöllisiä. Tämä sama idea on usein liitetty suomalaisen muotoilun peruslähtökohtiin. 

Muuttuneet ihanteet vaikuttivat muotokieleen pelkistävästi ja turhana pidetty koristeellisuus karsittiin pois. Geometriset perusmuodot korvasivat esimerkiksi art nouveaun suosimat luonnonkoukerot. Rakennusten ulkoseinät suunniteltiin vaaleiksi ja sileiksi. Ikkunat sijoitettiin nauhamaisesti seinille. Asuntojen koko pieneni, kun muuttovirta maaseudulta kaupunkeihin kiihtyi ja uusille asukkaille piti järjestyä kohtuuhintainen koti. Huonekalut olivat pienikokoisia ja kevyitä, tyypillisiä olivat taivutetusta metallista ja puusta (erit. Aalto) tehdyt kalusteet. 

Suomessa funkiksen kiistaton kärkihahmo oli Alvar Aalto. Hänen tuotantonsa ulottui rakennuksista ja huonekaluista aina kaupunkisuunnitteluun. Suomessa funktionalismin aate levisi nopeasti erityisesti osuusliikkeiden kautta. Ne olivat omaksuneet uuden tyylin ja rakensivat talouskasvun siivittäminä rakennustaiteellisesti korkeatasoisia rakennuksia ympäri maata. Valitettavasti samaa kunnianhimoa ei voi nähdä enää tänä päivänä, kun katsoo esimerkiksi ABC-huoltamoja ja kaikenlaisia kauppakeskuksia.

Varhaisimmat uutta tyyliä edustavat rakennukset nousivat 1920- ja 1930-lukujen taitteessa Turkuun ja sen ympäristöön. Keskeisiä henkilöitä olivat Alvar Aalto, Erik Bryggman ja Hilding Ekelund. Turun 700-vuotisjuhlallisuuksien johdosta järjestetyt messut muodostuivat funktionalismin manifestiksi Suomessa. Bryggman ja Aalto suunnittelivat Samppalinnanmäelle ja Urheilupuistoon toteutetun messualueen tilapäiset rakennukset. Niitä ei valitettavasti ole säilynyt. 

Alvar Aallon ensimmäinen Turun työ oli Lounais-Suomen Maalaistentalo. Alkuperäinen suunnitelma oli vahvasti klassistisvaikutteinen, mutta toteuttamisvaiheessa Aalto muutti sitä funktionalistisemmaksi. Vuonna 2005 rakennus muutettiin pääosin asuintaloksi. Tässä yhteydessä siihen mm. lisättiin ikkunoita.

Maalaistentalo osoitteessa Humalistonkatu 7 b. Nykyisin siitä löytyy mm. Omenahotelli.

Nikolai Kaarion maalaama, ilmeisesti keskeneräinen, kattofresko pääsisäänkäynnin yllä.

Alvar Aallon ja koko Suomen ensimmäinen funktionalistinen rakennus oli Standardivuokratalo (1927-1929) Turussa. 

Standardivuokratalo osoitteessa Läntinen Pitkäkatu 20.

Alvar Aallon kolme Turkuun suunnittelemaa rakennusta on merkitty asianmukaisilla muistolaatoilla. Erik Bryggmanin tuotannon merkitseminen on aloitettu vastaavalla tavalla, mutta etenee valitettavan hitaasti.

Turun Sanomien toimitalo (Alvar Aalto, 1929-1930) on valitettavasti tällä hetkellä alennustilassa. 

Turun Sanomien toimitalon julkisivu, Kauppiaskatu 5. Katutasossa mm. ravintola/kahvila Fontti.

Turun Sanomien takapiha... 

Alvar Aallon läpimurtotyö oli Paimion parantola (1929-1933). Rakennus on kokonaistaideteos, jossa Aalto sovelsi kansainvälisiä esikuvia ja omia näkemyksiään. Läpimurron jälkeen Aalto muutti Helsinkiin vuonna 1933.

Paimion parantolan portaikko. Aalto käytti paljon värejä vähentääkseen sairaalatunnelmaa.

Paimion parantolalle ja sen lähes alkuperäisenä säilyneelle ympäristölle harkitaan Unescon maailmanperintöstatuksen hakemista.

Paimion parantolan ikkunasommittelu ovat funktionalismille tunnusomaista vähän niin kuin pylväsjärjestelmät klassistiselle tyylille.

Yksityiskohta Pamion parantolan sisustuksesta: käyttökelvoton takka. Aalto ja savu eivät olleet opiskelleet samoja fysiikan lakeja. Potilaat käyttivätkin takkaa mm. alkoholin kätkemiseen.

Erik Bryggmanin funktionalistisesta tuotannosta Turussa voi mainita erityisesti Åbo Akademin kirjatornin (1934-1935).  Bryggmanin piirtämä Turun hautausmaalla sijaitseva Ylösnousemuskappeli on pohjoismaisen romanttisen funktionalismin edustaja ja kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Aion tarkastella Bryggmanin tuotantoa lähemmin myöhemmin.

Kirjatorni osoitteessa Tuomiokirkkokatu 2-4. Esikuvina ovat toimineet vastaavat rakennukset USA:ssa ja Lundissa. 

Lähteitä ja linkkejä:

J. Nummelin ja M. Laaksonen.Turun seudun arkkitehtuuriopas. 2013.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=101&print=true.htm

http://www.bryggman.fi/

Senaatintorin pääsuunnittelija onkin turkulainen!

Ainakin minä olen mieltänyt tähän asti, että arkkitehti Carl Ludvig Engelin toiminta on keskittynyt Suomessa lähinnä Helsinkiin ja uuden pääkaupungin suunnittelemiseen. Turun rakennusperintöön tutustuessa on käynyt ilmi, että silloiset headhunterit bongasivat Engelin johtamaan uuden pääkaupungin rakentamista Turusta.  

Turkuun Engel saapui Tallinnan kautta. Sinne hän oli saapunut työn perässä Preussista, jossa rakentaminen oli pysähdyksissä Napoleonin sotien jäljiltä. Vuonna 1808 hän otti vastaan kaupunginarkkitehdin viran Tallinnassa, missä hänen tuotantonsa kuitenkin on jäänyt pimentoon. 

Tallinnasta Engel haki parin vuoden kuluttua virkavapaata siirtyäkseen Pietariin ja tehtailija C. R. Lomanin palvelukseen.  Sieltä hän matkusti Turkuun johtamaan Lomanin sokeritehtaan laajennusta. Täällä hän tutustui Akatemian fysiikan professoriin Gustaf Gabriel Hällströmiin, jonka kautta hän sai suunniteltavakseen uuden tähtitornin Vartiovuorelle. Tähtitorni valmistui vuonna 1820 ja selvisi jopa Turun palosta 1827. 

Turkulainen versio Engelin observatoriosta.

Turusta Engelin nimi kantautui Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtajan, valtioneuvos Johan Albrecht Ehrenströmin korviin. Hän oli laatinut Helsingille asemakaavan, jolle seuraavaksi tarvittiin toteuttaja. Yleisten rakennusten intendentinkonttorin (= Rakennushallitus) johtajan Charles Bassin tyyliä pidettiin vanhentuneena. Viaporin linnoitusupseerien kykyyn suunnitella uuden pääkaupungin merkkirakennuksia Ehrenström ei luottanut. 

Vuonna 1815 Engel vieraili Pietarissa, missä hän tutustui paikalliseen Empireen ja palladianismiin. Siellä hänen luonnoksiaan esiteltiin keisari Aleksanteri I:lle, joka oli harrasti arkkitehtuuria ja piti Engelin piirustuksia hyvinä.  Helmikuussa 1816 keisari hyväksyi Ehrenströmin ehdotuksen Engelin nimittämisestä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi, ja niin Engel muutti perheineen Helsinkiin ja kääri hihansa. Myöhemmin Engelistä tuli myös Bassin seuraaja intendentinkonttorin johtajana, vastuunaan valvoa julkista rakentamista Suomen suuriruhtinaskunnassa. 

Kaikkien julkisten rakennusten piirustukset tuli lähettää konttoriin hyväksyttäväksi. Lisäksi siellä laadittiin tilauksesta rakennuspiirustuksia. Tästä syystä mm. Bassin ja Engelin suunnittelemia rakennuksia löytyykin ympäri Suomea. Tästä syystä esimerkiksi Eckerön postitalo Ahvenanmaalla on Engelin käsialaa. Engelin piirtämiä ovat myös lukuisat kirkot, raatihuoneet, lääninsairaalat ja asemakaavat. 

Charles Bassi on suunnitellut myös nykyisen Åbo Akademin päärakennuksen.

Inspiraationlähteenä toimi ilmeisesti Andrea Palladion oppikirja I Quattro Libri dell´Architetturan (1570). Rakennusaihion ja -elementein ilmaistiin julkisivun takana olevien tilojen keskinäisiä hierarkioita. Pylväsjärjestelmien valinnalla Engel antoi viitteen rakennuksen tehtävästä. Empire perustuu Ranskan keisariajan tyyliin, jonka vaikutteet tulivat antiikista ja egyptiläisestä taiteesta. Sille luonteenomaista on suoraviivaisuus ja juhlallisuus. Monien ratkaisujen taustalla oli hallitsijan voiman ja vallan korostaminen. Suomessa siihen yhdistyivät läntiset ja itäiset vaikutteet. Ensimmäinen antiikkiin perustuva uusklassistinen rakennus Suomessa on Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa (Gabriel von Bonsdorff, 1793). 

Turun palon jälkeen Engel määrättiin laatimaan kaupungille uusi asemakaava. Pitkittäiskatujen tuli olla 32 metriä ja poikkikatujen 21 metriä leveitä. Korttelit sai jakaa neljään tonttiin ja niiden väliin tuli istuttaa puutarhoja (palokujat). Suunnitteluperiaatteilla pyrittiin ennaltaehkäisemään suurpaloja. Kaupungit jaettiin myös paloalueisiin puistokaduin ja kerrosta korkeammat puutalot kiellettiin. Turun asemakaavan periaatteita on noudatettu muissakin Engelin laatimissa: Tampere (1830), Hämeenlinna (1831), Porvoo (1832), Jyväskylä (1833) ja Mikkeli (1837).

Turun uudessa asemakaavassa oli 208 korttelia ja 903 tonttia. Aurajoen yli piirrettiin kolme siltaa. Kaupunkiin tulisi kahdeksan toria tai aukiota. Poikkikatujen päissä oli kaivot. Luonnokseen tosin eksyi mittakaavavirhe ja se jouduttiin piirtämään uudelleen. Kaavan toteuttaminen, eli ns. regulointi, kesti pitkälle 1800-luvulle. Engelin kaavan tilarakenne muuttui merkittävästi kadunlevennyksissä, jotka toteutettiin 1950- ja 60-luvuilla.

Engelin käsialaa Turun palon jäljiltä on myös Tuomiokirkon torni, Svenska teaternin julkisivu ja ortodoksikirkko Kauppatorin laidalla.

Tuomiokirkon torni romahti Turun palossa. Engel vastasi kunnostustöistä.

Lähteitä:

Turun seudun arkkitehtuuriopas. M. Laaksonen ja J. Nummelin 2013.

Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Ludvig_Engel (18.7.2013)

Biografiakeskus http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3213/ (18.7.2013)

Niskoittelevaa virkakuntaa ja elämää arkkipiispan naapurissa

Vaikka pääkaupunki keisarillisella päätöksellä siirtyikin Helsinkiin vuonna 1812, eivät suinkaan kaikki keskeiset valtiolliset instituutiot puhumattakaan muusta yhteiskunnasta siirtyneet riemusta kiljuen uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli alle kymmenentuhannen asukkaan linnoituskaupunki, jossa ei juurikaan ollut pääkaupungilta edellytettyjä puitteita tai palveluja. Suuri osa Helsingin asukkaista asui Viaporissa (eli Suomenlinnassa) ja elinkeinot liittyivät merkittävältä osin saaren toimintaan. 

Ensin piti siis rakentaa huima määrä uusia rakennuksia keskushallintoa varten, joka muuttaisi vähitellen kaupunkiin sopivien tilojen valmistuessa. Monet suhtautuivat muuttoon epäilevästi. Olihan Turku vuosisatojen ajan ollut maan kulttuuri- ja seurapiirielämän kiistaton keskuskaupunki. Helsinki oli puolestaan perifeerinen ja Turkuun nähden kehittymätön kirkonkylä, jossa vuosisadan alussa oli riehunut tuhoisa suurpalo tuhoten suuren osan rakennuskannasta. 

Turku pysyikin Suomen suurimpana kaupunkina aina 1840-luvulle asti. Kreivi ja salaneuvos Carl Erik Mannerheim, joka toimi ensimmäisenä Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtajana, eli pääministerinä, kommentoi muistelmissaan, että pääkaupungin siirtäminen Turusta Helsinkiin oli virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset "onnenonkijat ja projektimaakarit". Liekö sitten sen kunniaksi Eerikinkatu Helsingissä nimetty salaneuvoksen mukaan...

Hallituskonselji kokoontui Aurajoen varrella sijainneessa ns. Richterin talossa aina vuoteen 1819. Nykyisinkin talossa huolehditaan julkisista eduista.

Joka tapauksessa muuttovalmistelut etenivät verkkaisesti. Esimerkiksi Senaatin muutto-operaatio aloitettiin kevättalvella 1819. Sitä ennen kokoonnuttiin väliaikaisissa tiloissa Turussa. Ruotsista saadut Suomea koskevat historialliset asiakirjat tuotiin rekikelillä Helsinkiin. Senaatin virkamiehet perheenjäsenineen kasvattivat Helsingin väkilukua kerralla viidenneksen. 

Keisarillisen Akatemian muutto toteutui vasta Turun palon jälkeen vuonna 1828. Toiminta käynnistyi väliaikaisissa tiloissa ja mukana Turusta seurasi suurin piirtein henkilökunnan lisäksi palosta pelastetut Akatemian juhlasalin kateederi ja pääovet, mitkä edelleen kuuluvat Helsingin yliopiston juhlasalin sisustukseen Senaatintorilla.

Kaikki instituutiot eivät koskaan siirtyneet Helsinkiin syystä tai toisesta. Ehkä tunnetuin esimerkki on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääpaikka. Arkkipiispan virkapaikka sijatsee Turussa Piispankadulla ja luterilaisen kirkon pääkirkkona palvelee Turun tuomikirkko. Myös kirkon ylintä päätösvaltaa käyttävä kirkolliskokous kokoontuu Turussa. Tosin on todettava, että monessa muussakin maassa kirkon pääpaikka poikkeaa pääkaupungista. Belgiassa se sijaitsee Mechelenissä, Ruotsissa Upsalassa ja Englannissa Canterburryssa.

Arkkipiispan virka-asunto Piispankadulla.

Täytyy muuten todeta nykyisen arkkipiispan ansioksi, että hän osallistuu esimerkillisen aktiivisesti oman kaupunginosansa asukastoimintaan. Olemme sattumoisin miltei naapureita ja asumme saman asukasyhdistyksen alueella. Kesäkuussa järjestetyssä perinteisessä puistotapahtumassa istui arkkipiispa puolisoineen eturivissä ja avasi kunniavieraana koko tapahtuman. Selvisi mm., että kukin viranhaltija on istuttanut omat tammensa arkkipiispan virka-asunnon puutarhaan. Kari Mäkisen istuttamat taimet ovat lähtöisin itsensä Pietari Kalmin vuonna 1760 istuttamasta naaupuritontin komeasta tammesta.

Pietari Kalmin tammen jälkeläinen?

Arkkipiispan avauspuhe menossa.

Pieni toivomus arkkipiispan esikuntaan: virka-asunnon puutarhan joenpuoleinen kasvusto on päässyt pahasti villiintymään ja pusikoitumaan - olisiko mahdollista raivata sitä niin, että sen ohi pääsisi kävelemään joen vartta pitkin? Vai kuuluvatko puskat kenties Turun kaupungin puisto-osaston vastuulle?

Arkkipiispan villiintynyt puutarha "tois pual jokke" kuvattuna.

Turun piispa keskiajalla ei ollut mikään turha viranhaltija, vaan Suomen mahtavin mies ja johtava auktoriteetti, jonka valta ei suinkaan rajoittunut hengellisiin asioihin. Hänellä oli käytössään oma hallinto, linna ja sitä turvaamassa varusväkeä. Piispa edusti suomalaisten kantaa kuninkaan neuvostossa.

Piispalla oli myös taktista pelisilmää. Kun Suomi vuonna 1809 siirtyi Tukholman hovin alaisuudesta osaksi Venäjän imperiumia, katsoi silloinen Turun piispa Jacob Tengström viisaimmaksi vannoa uskollisuudenvalan Venäjän keisarille.  Reaalipolitiikkaa noudattaneen Tengströmin kerrotaan sanoneen, että "on samantekevää, minkä hallituksen alaisina elämme, kunhan saamme elää turvassa ja rauhassa". Piispasta tulikin keisarin luottomies ja puheenjohtaja komiteaan, joka suunnitteli Suomen ylimmän hallinnon järjestämistä. Vuonna 1817 keisari korotti Turun hiippakunnan arkkihiippakunnaksi ja piispan arkkipiispaksi. 

Tähän liittyy paljon muitakin keskeisiä ja kansalaisille tuttuja perinteitä. Turun tuomiokirkon kellot ovat kertoneet suomalaisille keskipäivän hetken radioaaltojen välityksellä Jatkosodan ajoista asti. Kyseessä on äänite vuodelta 2006, minkä nauhoitusta varten Yleisradio pisti liikenteen poikki Tuomiokirkon ympäristöstä. Radiossa eivät sitten oikeasti kuulu puolenpäivän lyönnit, vaan nauhoitus tehtiin (ymmärrettävistä syistä) keskiyöllä. Tuomiokirkon kellojen lyönnit johdattelevat myös joulurauhan julistamiseen Brinkkalan talon parvekkeelta.

PS. Brinkkalan-talosta on myös lähtöisin sanonta "päin prinkkalaa". Turun Sanomien mukaan on olemassa useita versioita sanonna alkuperästä. Yhden mukaan Brinkkalan talossa toimi 1800-luvulla poliisilaitos, ja kun turkulainen joutui sen kanssa tekemisiin, hänen asiansa menivät ”päin Brinkkalaa”. Toisen version mukaan hevosvetoinen palokunta olisi ajanut ”päin Brinkkalaa” - tai ainakin sen portin pieleen.

Jos törmäät tähän rakennukseen, olet kävellyt tai ajanut päin Brinkkalaa.

PPS. Tuomiokirkon portaiden yläpäässä toimii mitä kelvollisin Dom-kahvila. Soveltuu erityisesti aamukahvitteluun.

Maanalainen Turku ja ravintola-arkeologiaa

Turun yliopisto järjestää mielenkiintoisia opastettuja kävelyjä, joissa syvennytään kaupungin historiaan (http://www.akateeminenkavely.fi/). Kierroksen aikana selvisi mm., että jääkautta seuranneen vedenalaisen Turun (ks. edellinen julkaisu) lisäksi on myös vuoden 1827 suurpalosta jäljelle jäänyt maanalainen kaupunki.

Missä sellainen sitten on? Jokainen Tuomiokirkon ympärillä joskus kävellyt on astellut muinaisen kaupungin päällä. Vain muutamien kymmenien senttimetrien alta löytyvät ensimmäiset rauniot.


Muinaisen Turun katukartta löytyy Tuomiokirkon vierestä. Ei tosin kelvollinen nykykaupungissa suunnistamista varten.

Turun kerrotaan palaneen historiansa aikana peräti 31 kertaa. Erityisen tuhoisa oli suurpalo, joka riehui kaupungissa 4. - 5. syyskuuta 1827. Se tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista. Mittavuutta on selitetty kolmella päätekijällä: kuiva kesä, kova myrsky ja osaavien sammuttajien puuttuminen. Kaupungin porvarit olivat Tampereella markkinoilla ja opiskelijat kesälomalla. Palo sai alkunsa kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä.

Turun Akatemian kirjastosta säästyivät vain ne teokset, jotka olivat lainassa kaupungin ulkopuolella. Tuomiokirkon kellot löivät viimeisen kerran kello kolmelta yöllä, jonka jälkeen torni romahti. Kellojen sanotaan sulaneen kuumuudesta. Turun linnan ympäristö, Vartiovuorenmäki, Luostarinmäki ja Puolalanmäki säästyivät hävitykseltä.

Palon seurauksena Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin sinetöiden Helsingin aseman pääkaupunkina ja suuriruhtinaskunnan hallinnollisena keskuksena.

Senaatti nimitti arkkitehti Carl Ludvig Engelin laatimaan Turun uuden asemakaavan. Pääosin kaupunki rakennettiin kokonaan uudelleen. Rakennustöiden jouduttamiseksi päädyttiin peittämään palaneiden rakennusten hiiltyneet jäänteet ohuella maakerroksella ja rakentamaan uusi kaupunki savuavien raunioiden päälle.

Koko Tuomiokirkon ympäristö lienee arkeologien unelmatyömaa. Tämän sai kokea ainakin kauppaneuvos Matti Koivurannan nimeä kantava säätiö, joka ryhtyi rakentamaan nykytaiteen museota Aurajoen rannalla sijatsevaan Villa von Rettigiin (Rettigin palatsi).

Maanalaisten varastotilojen kaivuuvaiheessa rakentajat törmäsivät vanhoihin raunioihin, jotka oli peitetty maakerroksella. Nykytaiteen museo Ars Nova sai siten maanalaisen lisäosan Aboa Vetus. Täällä voi ihastella Suomen harvoja keskiaikaisia holveja ja tiilirakennelmia sekä muinaisten turkulaisten elämänmenoa (http://www.aboavetusarsnova.fi/). 


Rettigin palatsin kellari. Näitä saattaa löytyä enemmänkin.

Vielä vihje keskiaikaisesta Turusta kiinnostuneille: jos päädyt ruokailemaan tai kahvittelemaan Casagranden talossa sijaitsevaan Panini Caffé Ristorante -ravintolaan, kannattaa kassasta pyytää lainaksi avaimet Pyhän Hengen kappeliin, johon pääsee vierailemalla rakennuksen kellarissa.


Pyhän Hengen kappeli löytyy Casagraden talosta. Halogeenispotit lienevät myöhempää alkuperää.

Ruotsi-Suomen kuningas Juhana III päätti valtaan noustuaan rakentaa kirkon suomenkielisille turkulaisille. Pyhän Hengen kirkon rakennustyöt käynnistyivät 1588. Kirkko paloi keskeneräisenä 1600-luvun alussa ja Pietari Brahe määräsi sen myöhemmin purettavaksi. Rakennus unohtui vähitellen kokonaan. Tontilla 1986 tehdyt kaivaukset paljastivat kuitenkin uudelleen kirkon jäännökset. Niiden keskelle päädyttiin rakentamaan kappeli, joka on avoin yleisölle.

Tältä ajalta on muuten lähtöisin Aurajoen perusteella tehtävään maantieteelliseen jakoon "täl pual jokke" / "tois pual jokke". Keskiaikaisessa Turussa oli neljä kaupunginosaa, eli Kirkkokorttelit, Luostarikorttelit, Mätäjärvi ja Aninkaistenmäki. Viimeksi mainittu oli päätetty sisällyttää Turun tullialueeseen, vaikka Tuomiokirkon puolella asuvat city-turkulaiset pitivät paikkaa etäisenä ja kaupunkiin kuulumattomana "tois pual jokke" sijaitsevana enklaavina (senaikainen Kehä III -käsite).



Turku City ja the Lähiö.

Maanalainen Turku -teemapäivä kannattaa päättää ruokailuun aiheeseen sopivassa ravintolassa. Loistava ja tunnelmallinen vaihtoehto on E Ekblomin viiniravintola Aurajoen rannalla. Sen tiiliholvien alla kelpaa tutustua viinikellarin aarteisiin. Yläkerrassa tarjoiltu ruoka oli parasta, mitä tänä kesänä on ravintolassa tullut maistettua. (http://www.eekblom.fi/)


Osa viineistä ja juomista jäi vielä maistamatta.

Toinen mainio vaihtoehto on maamme vanhimpiin ravintoloihin lukeutuva Pinella. Ravintolan julkisivua jäsentävä pylväikkö on peräisin Turun suurpalon jälkeiseltä jälleenrakentamisajalta. Ensimmäisenä ravintoloitsijana toimi Nils Henrik Pinello. 1870-luvulla kahvila laajennettiin nykyiseen muotoonsa arkkitehti G. Chiewitzin johdolla. Ravintola toimi Hotelli Kämpin tavoin taiteilijoiden kohtaamispaikkana. Kanta-asiakkaisiin lukeutuivat herrat Topelius, Lönnrot ja Runeberg sekä hovimaalari R. Ekman ja kuvanveistäjä C. Sjöstrand. Vuonna 1973 ravintola avasi jokirantaan Suomen ensimmäisen anniskeluoikeuksin varustetun katuterassin. Pinella suljettiin pahoin ränsistyneenä vuonna 2004. Turun museokeskus suoritti ravintolassa Turun alueen suurimmat arkeologiset kaivaukset, joissa siirrettiin 600 kuutiota maata. Pinella avattiin uudelleen seitsemän vuotta myöhemmin keväällä 2011. (http://www.pinella.fi/)

JK. Toriparkki lienee tällä hetkellä ajankohtaisin maanalaiseen Turkuun liittyvä kysymys, jonka rakentamisesta ei taida vallita yksimielisyyttä.

Vedenalainen kaupunki

Turun keskiaikaisilla markkinoilla kerrottiin, että kaupungin historia lasketaan paavi Gregorius IX:n 23.1.1229 päivätystä kirjeestä. Siinä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. 

Asutuksen historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas ajassa taaksepäin aina kivikaudelle asti. Suomen kivikausi alkoi jääkauden jälkeen noin kymmenen tuhatta vuotta sitten, eli kansainvälisesti suhteellisen myöhään. 

Turun seutu oli pitkän aikaa kokonaan veden peitossa, mutta jääkauden jälkeen maa kohosi vähitellen merestä. Turusta on tehty kivikautisia löytöjä muun muassa Kärsämäen ja Jäkärlän kaupunginosista.

Kuitenkin vielä viisi tuhatta vuotta sitten esimerkiksi koko Vartiovuori oli veden alla, ml. tähtitornin mäki. Kiitokset kekseliäälle viitoituksen ideoijalle!
 


Merenpinta 2000 vuotta eaa - Turun Vartiovuorella.

Merenpinta 4000 vuotta eaa. - Vähän ylempänä Vartiovuorella...





5000 vuotta eaa. - Merenpinta Observatorion tasolla.

Tuomiokirkkoa uhkaa vakava vesivahinko, jos uusi jääkausi iskee.

 

Armfeltin jalanjäljissä

Helsinkiläistynyt maalainen muuttaa Turkuun ja ihmettelee, miltä maailma näyttää tältä puolelta jokea katsottuna. Aiemmat hyvin rajalliset henkilökohtaiset kokemukset kaupungista ovat perustuneet satunnaisiin vierailuihin opiskeluaikoina ja pariin työreissuun.

Tuoreessa muistissa on myös Helsingin pääkaupungiksi korottamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu historiateos (Klinge, M.: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Otava 2012), jossa varsin värikkäin ja varautunein sanankääntein kuvaillaan kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin kirjeenvaihdon pohjalta Ruotsi-Suomen -aikaista Turkua.

Keisari Aleksanteri I:n kenraaliadjutantin, kreivi Armfeltin mukaan Turku oli "surkea loukko, jossa oli kurja katukiveys ja sairas ilmanala ja jossa asui laiskoja virkamiehiä, halveksittavia yliopistonmiehiä, juutalaisia kauppiaita ja ilkeitä eukkoja ja ylipäänsä "inhottavaa roskaväkeä". Armfeltin kirjeiden mukaan Turku oli suomalaisen tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, siellä vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot ja maailman huonoin yleinen mielipide. Armfelt oli sitä mieltä, että Turku pitäisi sytyttää tuleen ja polttaa poroksi ja hallitus siirrettävä Helsinkiin, jossa porvaristo oli tervehenkistä.

Onneksi Armfeltin luonnehdinnat ovat kahden kuukauden kokemusten perusteella osoittautuneet perusteettomiksi. Turku on osoittautunut mitä mainioimmaksi kotikaupungiksi, jossa riittää niin historian havinaa kuin uuttakin koettavaa. Seuraavissa merkinnöissä muutamia poimintoja. Erityishuomio kohdistuu omiin suosikkiaihepiireihin, eli ruokaan, historiaan ja taiteeseen.