Helsinkiläistynyt maalainen muuttaa Turkuun ja ihmettelee, miltä maailma näyttää tältä puolelta jokea katsottuna. Aiemmat hyvin rajalliset henkilökohtaiset kokemukset kaupungista ovat perustuneet satunnaisiin vierailuihin opiskeluaikoina ja pariin työreissuun.
Tuoreessa muistissa on myös Helsingin pääkaupungiksi korottamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu historiateos (Klinge, M.: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Otava 2012), jossa varsin värikkäin ja varautunein sanankääntein kuvaillaan kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin kirjeenvaihdon pohjalta Ruotsi-Suomen -aikaista Turkua.
Keisari Aleksanteri I:n kenraaliadjutantin, kreivi Armfeltin mukaan Turku oli "surkea loukko, jossa oli kurja katukiveys ja sairas ilmanala ja jossa asui laiskoja virkamiehiä, halveksittavia yliopistonmiehiä, juutalaisia kauppiaita ja ilkeitä eukkoja ja ylipäänsä "inhottavaa roskaväkeä". Armfeltin kirjeiden mukaan Turku oli suomalaisen tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, siellä vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot ja maailman huonoin yleinen mielipide. Armfelt oli sitä mieltä, että Turku pitäisi sytyttää tuleen ja polttaa poroksi ja hallitus siirrettävä Helsinkiin, jossa porvaristo oli tervehenkistä.
Onneksi Armfeltin luonnehdinnat ovat kahden kuukauden kokemusten perusteella osoittautuneet perusteettomiksi. Turku on osoittautunut mitä mainioimmaksi kotikaupungiksi, jossa riittää niin historian havinaa kuin uuttakin koettavaa. Seuraavissa merkinnöissä muutamia poimintoja. Erityishuomio kohdistuu omiin suosikkiaihepiireihin, eli ruokaan, historiaan ja taiteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti