Maanalainen Turku ja ravintola-arkeologiaa

Turun yliopisto järjestää mielenkiintoisia opastettuja kävelyjä, joissa syvennytään kaupungin historiaan (http://www.akateeminenkavely.fi/). Kierroksen aikana selvisi mm., että jääkautta seuranneen vedenalaisen Turun (ks. edellinen julkaisu) lisäksi on myös vuoden 1827 suurpalosta jäljelle jäänyt maanalainen kaupunki.

Missä sellainen sitten on? Jokainen Tuomiokirkon ympärillä joskus kävellyt on astellut muinaisen kaupungin päällä. Vain muutamien kymmenien senttimetrien alta löytyvät ensimmäiset rauniot.


Muinaisen Turun katukartta löytyy Tuomiokirkon vierestä. Ei tosin kelvollinen nykykaupungissa suunnistamista varten.

Turun kerrotaan palaneen historiansa aikana peräti 31 kertaa. Erityisen tuhoisa oli suurpalo, joka riehui kaupungissa 4. - 5. syyskuuta 1827. Se tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista. Mittavuutta on selitetty kolmella päätekijällä: kuiva kesä, kova myrsky ja osaavien sammuttajien puuttuminen. Kaupungin porvarit olivat Tampereella markkinoilla ja opiskelijat kesälomalla. Palo sai alkunsa kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä.

Turun Akatemian kirjastosta säästyivät vain ne teokset, jotka olivat lainassa kaupungin ulkopuolella. Tuomiokirkon kellot löivät viimeisen kerran kello kolmelta yöllä, jonka jälkeen torni romahti. Kellojen sanotaan sulaneen kuumuudesta. Turun linnan ympäristö, Vartiovuorenmäki, Luostarinmäki ja Puolalanmäki säästyivät hävitykseltä.

Palon seurauksena Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin sinetöiden Helsingin aseman pääkaupunkina ja suuriruhtinaskunnan hallinnollisena keskuksena.

Senaatti nimitti arkkitehti Carl Ludvig Engelin laatimaan Turun uuden asemakaavan. Pääosin kaupunki rakennettiin kokonaan uudelleen. Rakennustöiden jouduttamiseksi päädyttiin peittämään palaneiden rakennusten hiiltyneet jäänteet ohuella maakerroksella ja rakentamaan uusi kaupunki savuavien raunioiden päälle.

Koko Tuomiokirkon ympäristö lienee arkeologien unelmatyömaa. Tämän sai kokea ainakin kauppaneuvos Matti Koivurannan nimeä kantava säätiö, joka ryhtyi rakentamaan nykytaiteen museota Aurajoen rannalla sijatsevaan Villa von Rettigiin (Rettigin palatsi).

Maanalaisten varastotilojen kaivuuvaiheessa rakentajat törmäsivät vanhoihin raunioihin, jotka oli peitetty maakerroksella. Nykytaiteen museo Ars Nova sai siten maanalaisen lisäosan Aboa Vetus. Täällä voi ihastella Suomen harvoja keskiaikaisia holveja ja tiilirakennelmia sekä muinaisten turkulaisten elämänmenoa (http://www.aboavetusarsnova.fi/). 


Rettigin palatsin kellari. Näitä saattaa löytyä enemmänkin.

Vielä vihje keskiaikaisesta Turusta kiinnostuneille: jos päädyt ruokailemaan tai kahvittelemaan Casagranden talossa sijaitsevaan Panini Caffé Ristorante -ravintolaan, kannattaa kassasta pyytää lainaksi avaimet Pyhän Hengen kappeliin, johon pääsee vierailemalla rakennuksen kellarissa.


Pyhän Hengen kappeli löytyy Casagraden talosta. Halogeenispotit lienevät myöhempää alkuperää.

Ruotsi-Suomen kuningas Juhana III päätti valtaan noustuaan rakentaa kirkon suomenkielisille turkulaisille. Pyhän Hengen kirkon rakennustyöt käynnistyivät 1588. Kirkko paloi keskeneräisenä 1600-luvun alussa ja Pietari Brahe määräsi sen myöhemmin purettavaksi. Rakennus unohtui vähitellen kokonaan. Tontilla 1986 tehdyt kaivaukset paljastivat kuitenkin uudelleen kirkon jäännökset. Niiden keskelle päädyttiin rakentamaan kappeli, joka on avoin yleisölle.

Tältä ajalta on muuten lähtöisin Aurajoen perusteella tehtävään maantieteelliseen jakoon "täl pual jokke" / "tois pual jokke". Keskiaikaisessa Turussa oli neljä kaupunginosaa, eli Kirkkokorttelit, Luostarikorttelit, Mätäjärvi ja Aninkaistenmäki. Viimeksi mainittu oli päätetty sisällyttää Turun tullialueeseen, vaikka Tuomiokirkon puolella asuvat city-turkulaiset pitivät paikkaa etäisenä ja kaupunkiin kuulumattomana "tois pual jokke" sijaitsevana enklaavina (senaikainen Kehä III -käsite).



Turku City ja the Lähiö.

Maanalainen Turku -teemapäivä kannattaa päättää ruokailuun aiheeseen sopivassa ravintolassa. Loistava ja tunnelmallinen vaihtoehto on E Ekblomin viiniravintola Aurajoen rannalla. Sen tiiliholvien alla kelpaa tutustua viinikellarin aarteisiin. Yläkerrassa tarjoiltu ruoka oli parasta, mitä tänä kesänä on ravintolassa tullut maistettua. (http://www.eekblom.fi/)


Osa viineistä ja juomista jäi vielä maistamatta.

Toinen mainio vaihtoehto on maamme vanhimpiin ravintoloihin lukeutuva Pinella. Ravintolan julkisivua jäsentävä pylväikkö on peräisin Turun suurpalon jälkeiseltä jälleenrakentamisajalta. Ensimmäisenä ravintoloitsijana toimi Nils Henrik Pinello. 1870-luvulla kahvila laajennettiin nykyiseen muotoonsa arkkitehti G. Chiewitzin johdolla. Ravintola toimi Hotelli Kämpin tavoin taiteilijoiden kohtaamispaikkana. Kanta-asiakkaisiin lukeutuivat herrat Topelius, Lönnrot ja Runeberg sekä hovimaalari R. Ekman ja kuvanveistäjä C. Sjöstrand. Vuonna 1973 ravintola avasi jokirantaan Suomen ensimmäisen anniskeluoikeuksin varustetun katuterassin. Pinella suljettiin pahoin ränsistyneenä vuonna 2004. Turun museokeskus suoritti ravintolassa Turun alueen suurimmat arkeologiset kaivaukset, joissa siirrettiin 600 kuutiota maata. Pinella avattiin uudelleen seitsemän vuotta myöhemmin keväällä 2011. (http://www.pinella.fi/)

JK. Toriparkki lienee tällä hetkellä ajankohtaisin maanalaiseen Turkuun liittyvä kysymys, jonka rakentamisesta ei taida vallita yksimielisyyttä.